Eveliina Kutila

Viestintävelho


Jätä kommentti

NOLO LISTAIHMINEN ONKIN VIISAS

Olen ehdottomasti listaihminen. En selviäisi ilman. Olen aina jotenkin nolostellut jatkuvaa listojen laatimista kaikesta mahdollisesta. Ilmeisesti ihan turhaan, sillä Työterveyslaitoksen erikoistutkija Virpi Kalakosken mukaan kaikkien kannattaisi ryhtyä listaihmisiksi.

Internetin ihmeellisessä maailmassa tuli vastaan otsikko, joka vapautti minut noloudesta. Työterveyslaitoksen Työpiste-lehdessä oli julkaistu uutinen, jonka mukaan kaikkien kannattaisi ryhtyä listaihmisiksi. Olen aina tehnyt listoja ensijaisesti siksi, että varmasti muistaisin kaikki tärkeät asiat. To do -, kauppa-, pakkaus-, asiointi-, työ-, juhlien tarjoilut -, vieras- ja joululahjalistat nyt ainakin teen säännöllisesti. Olen kokenut asioiden listaamisen nolona tapana, merkkinä, että en luota muistiini. Mutta olenkin aina ollut viisas, sillä erikoistutkija Virpi Kalakosken mukaan ”listaihmisillä” ei ole muita huonompi muisti, vaan he ovat kehittäneet itselleen muistia tukevat rutiinit.

Tunnistin artikkelista syyt, joiden vuoksi tykkään listojen tekemisestä. Ensinnäkin tyytyväisyyden tunne, kun saan vetää kalenteriin tehdystä päivän työt -listasta hommia yli. Se konkretisoi fiiliksen, että olen saanut jotain aikaiseksi. Jutussa mainitaan myös, kuinka työtehtävien listaaminen vähentää stressiä, kun ei tarvitse koko ajan huolehtia, että muistaa varmasti kaiken. Allekirjoitan tämän täysin. Töiden tekeminen on aikamoista silppua, keskittymisaika lyhyt ja keskeytykset yleisiä, niin siinä on jo pääkopalle hommaa riittävästi ilman jatkuvaa huolta siitä, mitä pitikään muistaa.

Allekirjoitan myös ajatuksen siitä, että listojen kirjoittaminen auttaa jäsentämään ja hahmottamaan sekä ajatuksia että asioita. Esimerkiksi työpäivän alussa, kun näkee ylöskirjoitettuna päivän työt, pystyy yhdellä vilkaisulla hahmottamaan niiden tärkeysjärjestyksen ja sen miten paljon mihinkin tarvitsee aikaa. Ja ideoinnissahan listaaminen on ihan ehdotonta kuten Kalakoskikin toteaa. Kuinka monta hyvää ideaa onkaan jäänyt toteuttamatta, koska sitä ei ole kirjoittanut ylös.

Teen listoja kalenteriin, post it -lapuille, irtopapereille ja lehtiöihin, riippuen siitä, mikä lista on kyseessä. Töissä teen palaveri- ja ideamuistiinpanot mieluiten kovakantiseen A5-kokoiseen muistikirjaan – olenhan kirjaihminen. Perinteisessä ruutuvihkossa ei ole mitään vikaa, mutta mieluummin listaan asioita ajatuksella valittuun, kivannäköiseen muistikirjaan. Tämän tekstin innoittajana toimineen uutisen mukaan en ole ainoa, joka osaa nauttia kauniin muistikirjan tuomasta ilosta.