Eveliina Kutila

Viestintävelho


Jätä kommentti

YLPEÄSTI HUMANISTI

Olen ylpeästi humanisti ja kehtaan sen tunnustaa julkisesti. Uskon, että maailmassa tarvitaan humanististen aineiden osaajia, vaikka insinöörishenkiset sanoisivat mitä. Tarvitsemme tutkittua ja tulkittua tietoa siitä, miksi ihmiskunnan menneisyydessä tietyt asiat ovat tapahtuneet. Tarvitsemme filosofeja selittämään maailmaa ympärillämme. Antropologit tuottavat ymmärrystä, jonka pohjalta pystymme toimimaan toistemme kanssa.

Moni humanistisen polun valinnut on joskus katunut valintaansa. Osa katkerastikin, koska työt menevät niin sanottuja kovia aineita valinneille. Diplomi-insinööriä ja kauppatieteiden maisteria arvostetaan työmarkkinoilla enemmän. Olen nähnyt viestinnän työpaikkailmoituksia, joissa on luetultu soveltuvaksi koulutustaustaksi suurin piirtein kaikki muut yliopistotutkinnot paitsi FM. 

Olen alalla, jolle ei voi pätevöityä opiskelemalla tiettyä oppiainetta. Viestinnän tehtävissä toimitaan hyvin erilaisilla koulutustaustoilla ja jopa kokonaan ilman tutkintoa. Minusta on hienoa, että ympärillä on hyvin erilaisia aineita opiskelleita ihmisiä. Itse koen, että kirjallisuuden opiskelu on antanut viestinnän tehtäviin loistavan pohjan. Yhtä lailla kuin historiaa, kulttuurintutkimusta tai markkinointia opiskellut kollega, me kaikki olemme pätevöityneet alalle tekemällä viestinnän töitä. 

Oman osaamisen sanoittamisen tuska

Valitsin oman oppialani puhtaasti sen pohjalta, mikä minua kiinnostaa. En sen pohjalta, mikä olisi järkevää tai hyödyllistä. En koskaan uhrannut ajatuksia sille, että työllistyykö kirjallisuuden opiskelulla, va ikka moni 1990–2000-lukujen taitteessa kirjallisuutta opiskellut asiaa kipuilikin. Sen sijaan olen vuosien varrella kipuillut sen kanssa, miten muotoilen oman osaamiseni sellaiseen konkreettiseen muotoon, että muutkin sen ymmärtävät. 

Pääsin elokuussa kuuntelemaan keksijä, futuristi, säveltäjä ja startup-yrittäjä Perttu Pölöstä. Hän puhui siitä, kuinka tulevaisuudessa ymmärretään taideaineiden ja filosofian arvo paremmin kuin nyt. Hänen puheensa rohkaisi ajattelemaan, että ehkä jo lähitulevaisuudessa osataan katsoa pelkän tutkinnon tai tittelin taakse ihmisen osaamisen selvittämiseksi. Pölönen kertoi omalta kohdaltaan esimerkkinä kuinka säveltämisen opiskelu oli opettanut hänelle eniten yrittämisestä. 

Pölönen hahmotteli puheessaan tulevaisuuden lukujärjestystä, jossa oppiaineina olisi asioita, joiden arvo tulee kasvamaan. Hänen listallaan oli muun muassa tulkinta ja mediakriittisyys, myötätunto, tarinankerronta sekä kommunikaatio. Pölöstä kuunnellessa tuuletin sisäisesti, sillä nämä ovat asioita, joita olen opiskellut. 

Kirjallisuuden, historian ja mediakulttuurin opiskelu opettavat tulkitsemaan asioita, suhtautumaan analyyttisesti ympäröivään maailmaan sekä tunnistamaan hyviä tarinoita. Minä ja kanssahumanistit olemme siis edelläkävijöitä ja valmiita jo nyt tulevaisuuden työelämään, sen vuoksi meidän osaamistamme ei kannata väheksyä tai olla huomioimatta. 

#olenhumanisti

Hauska yhteensattuma on, että tällä viikolla pyörii sosiaalisessa mediassa Olen humanisti -kampanja, jolla nostetaan esiin humanistien osaamista ja merkitystä työelämälle. Kampanjalle on tarvetta, koska meidän osaamisemme on huonosti tunnettua ja pahimmillaan väheksyttyä. Kampanjan takana ovat Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry, Kieliasiantuntijat ry ja Museoalan ammattiliitto MAL ry. 

Lisätietoa Olen humanisti -kampanjasta


Jätä kommentti

OIVALLUKSIA JA UUSIA TAITOJA

Yksi iso uusi aluevaltaus, johon olen MLL:n viestinnässä sukeltanut, on videot. Aiemmin ympärilläni on ollut ihmisiä, jotka ovat olleet perehtyneitä ja innostuneita niiden teosta, joten tarvetta videoiden kuvaamiseen ja editointiin ei ole ollut. Nyt videot kuuluvat myös minun työpöydälleni, joten olen päässyt opettelemaan sekä kuvausta että editointia. 

Onneksi kuvaamiseen tai editointiin ei ole tarvinnut ihan kylmiltään sukeltaa, vaan olen hakeutunut koulutuksiin. Syvällisin perehdytys oli Lapsen oikeuksien viestintäverkoston järjestämä kaksipäiväinen koulutus, jossa Siliän kouluttajat ensin opastivat meitä kuvauksen saloihin ja toisen päivän ajan kävimme läpi editointia. Facebookin live-lähetysten tekoa olin oppimassa Viestintä-Piritan loistavassa koulutuksessa.

Alkuun videoiden tekeminen hermostutti, melkein nolotti  niiden kotikutoisuus. Niissä on varmasti sellaisia teknisia kömmähdyksiä, joita en edes tajua tehneeni, huonoja rajauksia ja vastaavia. Olen päättänyt suhtautua niihin niin, että parin vuoden päästä ja useita videoita myöhemmin, katson näitä hellästi nolostellen: tuollainenkin on joskus tullut tehtyä, onpas siellä aloittelijan mokia, nyt osaisin tehdä tuonkin kohdan paremmin.

Videoita tulee tehtyä harvakseltaan, mutta joulun aikaan pääsin taas verestämään oppeja. Olin Viattomien lasten päivän konsertissa Johanneksenkirkossa tekemässä some-viestintää, jonka pääpaino oli Facebook livessä. Ja mikä live&learn-tilaisuus se olikaan tulevia videoita ajatellen. Olin suorastaan tohkeissani oivalluksista, joita videokuvaamisen suhteen illan aikana heräsi. Viattomien lasten päivän konsertin live-videot ovat nähtävissä Facebookissa (Helsingin konserttivideot ovat minun kuvaamiani, muista videoista en voi kunniaa ottaa itselleni).

Kevään 2018 aikana tein valtakunnallisen Leikkipäivän some-viestinnän tueksi Leikkisä taukojumppa -videon. Tätä oli aiheensa puolesta hauska ideoida, tehdä ja toteuttaa. Mahtavat työkaverit heittäytyivät leikkimään yhdessä Unelmien liikuntapäivän edustajien kanssa ja minun tehtäväni oli kuvata, editoida ja julkaista. Video julkaistiin sosiaalisessa mediassa, ja se löytyy muun muassa YouTubesta.


Jätä kommentti

UNELMIENI TYÖPAIKKA

Unelmieni työ on sopiva sekoitus kirjoittamista ja projekteja. Lisämausteeksi kaipaan mahdollisuuksia oppia uutta. Tulevaisuudessa työ tarjoaa lisää vastuuta ja uusia tehtäviä.

Kirjoittaminen on aina ollut työtehtävistäni rakkain. Joten toivon, että myös tulevaisuudessa suurin osa työpäivistäni kuluu kirjoittamalla. Kirjoittamisessa konkretisoituu viesti. Sanoja järjestelemällä muokkaan kokonaisuuden sellaiseksi, että viesti menee perille. Tekstintuotannosta minulla on myös eniten työkokemusta, olen kirjoittanut vaikka mitä: lehdistötiedotteita, artikkeleita, some-päivityksiä, uutiskirjeitä, nettitekstejä, onnittelukortin tekstin.

Olen luonteeltani aikamoinen organisaattori, joten projektien hallinnointi ja koordinointi hoituu kuin itsestään. Pysyn kärryillä useamman päällekkäisen projektin vaiheista samaan aikaan. Hoidan myös isot kokonaisuudet kunnialla maaliin unohtamatta tärkeitä yksityiskohtia.

Toivon, että tuleva työtehtäväni olisi vähintään 50 prosenttia kirjoittamista ja noin 30 prosenttia projektinhallintaa ja mahdollisia asiakasyhteyksiä. Loppu olisi varattu uusille jutuille ja mahdollisille muille työnantajan osoittamille työtehtäville. Lähitulevaisuudessa työ opettaa uusia temppuja, joilla vahvistan osaamistani. Vähän kauempana tulevaisuudessa olen saanut lisää vastuuta ja vakiinnuttanut asemani timanttisena viestintävelhona.

En ole nirso toimialojen suhteen. Olen työskennellyt hyvin vaihtelevien toimialojen parissa, tehnyt insinööritoimiston asiakaslehteä ja vastannut partion viestinnästä. Välillä pöydälleni on tuotu juttuaihe, josta en ole ymmärtänyt sanaakaan, mutta niin vain siitäkin sain artikkelin kirjoitettua. Totuus kuitenkin on, että parasta tekstiä syntyy, kun kirjoitan itseäni kiinnostavista aiheista(*.

Olen parhaimmillani työyhteisössä, jossa jokaisella on selkeä vastuualue, mutta koko porukalla on yhteinen tavoite. Olen aina valmis auttamaan kollegaa ja toivon, että muutkin ympärilläni puhaltavat samaan hiileen. Kun työkavereillani on yhtä pöljä huumori kuin minulla, niin he saavat kuulla kuuluisaa nauruani usein. Jos tulevat kollegat ovat vielä persoja makealle, niin olen onnellinen. Saatan nimittäin joskus leipoa leipomisen ilosta ilostuttaakseni työkavereitani (ja saadakseni materiaalia blogiani varten).

*) Esimerkiksi liikunta, kuntoilu, hyvä ruoka, leipominen, hyvinvointi, terveys, matkailu, ulkoilmaelämä, design, kauniit esineet, kirjat, ravintolat.


Jätä kommentti

KOLUMNISTIURA JATKUU

Aloitin reilu vuosi sitten Maaseudun Tulevaisuuden kolumnistina, ja minulla sekä kolumnistikollega Sari Hyvärisellä on kunnia jatkaa Miljoona Virkaa -palstalla tänäkin syksynä. Palasin kolumnikirjoittamisen pariin kesätauon jälkeen innoissani. Uusia kolumniaiheita pulpahtelee päähän koko ajan ja nautin tekstien työstämisestä. Usein teksti muotoutuu päässä jo puolivalmiiksi ennen kuin ehdin edes avata konetta sen kirjoittamiseksi. Toisinaan raapustan ideoita ja ajatuksia ylös kaikkiin mahdollisiin käsillä oleviin papereihin. Aika usein syntyy ruokaa laittaessa kauppalistan taakse ensimmäinen luonnosversio.

Kolumniaiheiden suhteen olemme saaneet lähes vapaat kädet. Ainoa ohjeistus on ollut, että elämänmakuista tekstiä. Tänä syksynä olen ehtinyt jo kirjoittaa tädittelystä, luokkakokouksesta ja muuttonyssäköistä. Minulta kysyttiin, että mistä saan ideat teksteihin. Vastaus on, että vähän kaikesta ympärillä olevasta. Täti-tekstiin tuli idea, kun juttelin sukulaistyttöjen kanssa aiheesta. Muuttonyssäkät-aihe kumpusi elämäntilanteesta ja muuttokeskusteluista työkaverin kanssa. Luokkakokousta mietin jo etukäteen, että siitä olisi kiva kirjoittaa. Tekstin punainen lanka kyti takaraivossa pitkin iltaa ja lopulta opiskelijakaveri toteamus punoi sen yhteen.

Tässä linkit mainittuihin teksteihin:

Täti on paras (julkaisupäivä 12.9.2017)
Luokkakokous kertaa opintoannin (25.9.2017)
Epämääräisyyksien kassi kulkee mukana (10.10.2017)


Jätä kommentti

TEKSTITYÖLÄISEN SYYSUUTUUS

Tämä ei ole enää uutinen niille, jotka ovat jo perjantaina lukeneet Maaseudun Tulevaisuuden (1, mutta paljastetaan muillekin uutiset. Aloitin tänään kyseisen lehden Päivyri-osiossa kolumnistina. Jaan Miljoona virkaa -kolumnipaikan Kemiönsaaressa asuvan Sari Hyvärisen kanssa. Kirjoitamme vuoroviikon elämänmakuisesti arjesta, jota värittää maailmanmenon kaikki sävyt. Ensimmäisen tekstini voi lukea täältä, sain siis kunnian aloittaa uuden kolumnipaikan. Ensi viikolla on sitten Sarin vuoro kirjoittaa, odotan jo mielenkiinnolla mistä hän kirjoittaa. Hänen blogiinsa voi tutustua täällä.

1) Viime perjantain painetussa lehdessä oli tarkempi esittely Maaseudun Tulevaisuuden uusista kolumnisteista, joihin minun ja Sarin lisäksi liittyy Pekka Ervasti.


Jätä kommentti

NOLO LISTAIHMINEN ONKIN VIISAS

Olen ehdottomasti listaihminen. En selviäisi ilman. Olen aina jotenkin nolostellut jatkuvaa listojen laatimista kaikesta mahdollisesta. Ilmeisesti ihan turhaan, sillä Työterveyslaitoksen erikoistutkija Virpi Kalakosken mukaan kaikkien kannattaisi ryhtyä listaihmisiksi.

Internetin ihmeellisessä maailmassa tuli vastaan otsikko, joka vapautti minut noloudesta. Työterveyslaitoksen Työpiste-lehdessä oli julkaistu uutinen, jonka mukaan kaikkien kannattaisi ryhtyä listaihmisiksi. Olen aina tehnyt listoja ensijaisesti siksi, että varmasti muistaisin kaikki tärkeät asiat. To do -, kauppa-, pakkaus-, asiointi-, työ-, juhlien tarjoilut -, vieras- ja joululahjalistat nyt ainakin teen säännöllisesti. Olen kokenut asioiden listaamisen nolona tapana, merkkinä, että en luota muistiini. Mutta olenkin aina ollut viisas, sillä erikoistutkija Virpi Kalakosken mukaan ”listaihmisillä” ei ole muita huonompi muisti, vaan he ovat kehittäneet itselleen muistia tukevat rutiinit.

Tunnistin artikkelista syyt, joiden vuoksi tykkään listojen tekemisestä. Ensinnäkin tyytyväisyyden tunne, kun saan vetää kalenteriin tehdystä päivän työt -listasta hommia yli. Se konkretisoi fiiliksen, että olen saanut jotain aikaiseksi. Jutussa mainitaan myös, kuinka työtehtävien listaaminen vähentää stressiä, kun ei tarvitse koko ajan huolehtia, että muistaa varmasti kaiken. Allekirjoitan tämän täysin. Töiden tekeminen on aikamoista silppua, keskittymisaika lyhyt ja keskeytykset yleisiä, niin siinä on jo pääkopalle hommaa riittävästi ilman jatkuvaa huolta siitä, mitä pitikään muistaa.

Allekirjoitan myös ajatuksen siitä, että listojen kirjoittaminen auttaa jäsentämään ja hahmottamaan sekä ajatuksia että asioita. Esimerkiksi työpäivän alussa, kun näkee ylöskirjoitettuna päivän työt, pystyy yhdellä vilkaisulla hahmottamaan niiden tärkeysjärjestyksen ja sen miten paljon mihinkin tarvitsee aikaa. Ja ideoinnissahan listaaminen on ihan ehdotonta kuten Kalakoskikin toteaa. Kuinka monta hyvää ideaa onkaan jäänyt toteuttamatta, koska sitä ei ole kirjoittanut ylös.

Teen listoja kalenteriin, post it -lapuille, irtopapereille ja lehtiöihin, riippuen siitä, mikä lista on kyseessä. Töissä teen palaveri- ja ideamuistiinpanot mieluiten kovakantiseen A5-kokoiseen muistikirjaan – olenhan kirjaihminen. Perinteisessä ruutuvihkossa ei ole mitään vikaa, mutta mieluummin listaan asioita ajatuksella valittuun, kivannäköiseen muistikirjaan. Tämän tekstin innoittajana toimineen uutisen mukaan en ole ainoa, joka osaa nauttia kauniin muistikirjan tuomasta ilosta.


Jätä kommentti

UUSISSA TÖISSÄ

Olen jälleen täysipäiväisesti sorvin äärellä. Uusi työnäppäimistöni sijaitsee Kalliossa, tarkkaan ottaen Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiedottajan pöydällä. 

Takana on nyt kolme työpäivää MLL:n tiedottajana ja olen innoissani, vaikkakin pää pyörällä kaikesta uudesta. Uskon, että pääsen nopeasti sisälle uuteen aihepiiriin itse työtä tekemällä. Sen sijaan kaikkien uusien käytäntöjen, systeemien ja työkalujen omaksuminen kertarysäyksellä on aikamoinen haaste, mutta yksi kerrallaan nekin otan haltuun.

Omalta osaltani siis työ lasten ja nuorten hyväksi jatkuu, mistä olen myös iloinen. Koen MLL:n hyvin luontevana jatkumona aiemmalle työlleni Pääkaupunkiseudun Partiolaisten tiedottajana. Toivon, että myös nykyisessä työssäni saan tehdä yhtä hienoja juttuja kuin aiemmin partiolaisten kanssa.